Hautajaiskukista en ole vielä kirjoitellutkaan, joten ensimmäinen postaus ko. aiheesta. Suomessahan hautajaiskukat ovat aika perinteisiä, joko pisaranmuotoinen kukkalaite tai kimppu. Väreinä useasti on sini-valkoinen tai puna-valkoinen. Kimput ovat viime vuosina lisääntyneet huimasti ja nykyään käytetään jo pyöreääkin kimppua pisaranmallisen rinnalla. Olen itse tästä mielissäni ja toivon, että myös pyöreänmallinen kukkalaitekin yleistyisi, on kovin harvinainen vielä ainakin meillä päin. Mielestäni hautajaisiin sopii hyvin myös kukkaniput, kuten nippu ruusuja tai nippu tulppaaneja, huolettomasti aseteltuna, vähän kotikutoisen näköisesti. Tästä hyvänä esimerkkinä Aadol Ehrnroothin hautajaisissa lesken punainen ruusunippu komeiden sini-valkoisten seppeleiden seassa. Oli kaunis.

Tein itse vasta nuoren pojan hautajaisiin kimpun ranskalaisesta tulppaanista ja ruususta.

Kukkalaitteissa suosin tällä hetkellä kapeaa ja pitkää mallia. Itse pidän enemmän runsaskukkaisesta ja pienemmästä mallista, mitä isosta ja harvakukkaisesta. Tähän tyyliin. Irlanninkello ei tässä kuvassa pääse oikeuksiinsa, mutta on tosi kaunis ja raikastaa valkoista kukkalaitetta.

Ja loppuun muutama napanuorakimppu ja ihmeellinen sattumus. Eräänä päivänä asiakas tilasi aamupäivällä osanottokukkia ja vastaanottajana oli tyyliin Matti Meikäläisen omaiset. Korttiin tuli teksti "kuolema ei ole loppu vaan uuden alku".  No, iltapäivällä tuli vauvakimpputilaus KAKSiin ja vastaanottajana oli perhe Meikäläinen.  Siinä sai huomata, että tässä tapauksessa tosiaan kuolema oli uuden alku.